Mitä jätetään kertomatta?

 Lääkärit viettävät yleensä potilaan kanssa vain pienen hetken. Vaihtavat pari sanaa. Ja potilas on yleensä siinä kunnossa, että varmasti ei osaa eikä myös tajua kysyä, niin mitään potilaalle ei myöskään kerrota.

Joten tulos on selvä: Kun ei kysy, niin ei varmasti potilaalle kerrota juuri mitään, koska aika on rahaa ja pitää kiirehtiä toisaalle.

Tämä kuulostaa jo pienellä miettimisellä väärältä.

Ongelma tuossa on nimenomaan raha ja aika. Kumpaakaan lääkärillä ei tunnu koskaan olevan. Eli lääkärin tehtävään kuluu viettää potilaan kanssa mahdollisemman vähän aikaa ja yrittää auttaa tätä mahdollisemman vähän.

Auttaminen on terveydenhoitajien tehtävä, jotka taas eivät uskalla tehdä mitään muuta kuin juuri sen vähän, mitä heillekään on kerrottu.

Jotenkin on sellainen tunne, että Suomen kannattaisi kutsua Lääkärit ilman rajoja hoitamaan paikallista terveydenhuoltoa. Ainakin maahan saataisiin mahdollisesti osaavampaa joukkoa kuin nämä nykyiset poppamiehet.

Tai niin voi toivoa.

Kohta pitää taas alkaa nukkumaan. Korvat huutavat kuin palosireenit - tinnitys. Olo ei ole kovin vahva - kukaan ei ole tutkinut, miksi. Nukkuminen on onnistunut muutaman kuukauden vain unilääkkeillä. 'Se on vain tressiä,' on virallinen toteamus, jolla vältetään minkäänlainen tutkiminen. 

En ole koskaan kuullut, että ihmiseltä katoaa hiljalleen kuulo tressin takia.

Korvalääkäri ei välittänyt paneutua asiaan enempää, kun kyseessä ei ollutkaan mikään helppo oire.

Eli taas pitää itse alkaa tutkimaan asiaa.

Oire kerrallaan pitää itse katsoa asioita ilman, että kukaan auttaa. Tätä tämä ns. suomalainen terveyden hoito on. 

Itsepalvelua.

Uni ongelma on nyt jollain tavalla taklattu, kilpirauhasen vajaatoiminta korjattu toivonmukaan - nyt pitäisi rakentaa jotain tinnitystä vastaan - ja samalla tutkia, mikä meikäläiseen oikeasti iski puoli vuotta sitten keskiyöllä, kun unettomuus ja kaikki oireet alkoivat.

Korvalääkärin tehtäviin kuvittelisi kuuluvan opastaa kuulonsa lyhyessä ajassa osittain menettänyttä ihmistä, mutta näemä minkään laiset neuvot tai näkemykset asiaan eivät kuulu korvalääkärin tehtäviin. Aikaa oli varmaan liian vähän ja rahaa liian vähän tarjolla.

Oikeasti olen alkanut skeptiseksi ja alan uskoa, että vika ei ole systeemissä, vaan ihmisissä, jotka tekevät työtä systeemissä. Jos ihmiset oikeasti haluaisivat auttaa, niin he auttaisivat.

Mutta kukaan ei oikeasti halua auttaa. Ei oikeasti, vain omissa kuvitelmisssaan ehkä.