Talvi lähestyy
Talvi on pian ovella. Nyt o kulunut 10 kuukautta siitä, kun kaikki alkoi. Jos on lukenut tätä blokia, niin lukija on huomannut, että alku oli melkoisen karmiva. Käytännössä jäin ilman minkäänlaista hoitoa ongelmaa, joka koko ajan vain voimistui ja paheni. No onneksi huippukohtaa seurasi tilanteen vakaantuminen ja lopulta asiat kääntyivät jollain tavalla parempaan suuntaan. Olen nyt kyennyt nukkumaan ilman unilääkettä pari kuukautta. Unen katoaminen ei ollut kuitenkaan primaariongelmani vaan vain secundaarinen. Uskoakseni uneni katosi, koska koin melko kammottavia tuntemuksia ja minulla oli ajoittain olo, että henki lähtee. Kesällä tutkin unilääkkeitä ja löysin doksepiinin, jota saattoi ostaa pieninä annoksina. Sain eräältä lääkäriltä reseptin ja käytin doksepiinia kahden ja puolen kuukauden verran koko ajan pienentäen annostani. Lopulta annos oli niin pieni, ettei sillä enää käytännössä ollut merkitystä - lopetin unilääkkeen ottamisen ja kykenin nukkumaan ilman lääkettä. Oireet eivät