Talvi lähestyy

 Talvi on pian ovella.

Nyt o kulunut 10 kuukautta siitä, kun kaikki alkoi. Jos on lukenut tätä blokia, niin lukija on huomannut, että alku oli melkoisen karmiva. Käytännössä jäin ilman minkäänlaista hoitoa ongelmaa, joka koko ajan vain voimistui ja paheni. No onneksi huippukohtaa seurasi tilanteen vakaantuminen ja lopulta asiat kääntyivät jollain tavalla parempaan suuntaan.

Olen nyt kyennyt nukkumaan ilman unilääkettä pari kuukautta. Unen katoaminen ei ollut kuitenkaan primaariongelmani vaan vain secundaarinen. Uskoakseni uneni katosi, koska koin melko kammottavia tuntemuksia ja minulla oli ajoittain olo, että henki lähtee.

Kesällä tutkin unilääkkeitä ja löysin doksepiinin, jota saattoi ostaa pieninä annoksina. Sain eräältä lääkäriltä reseptin ja käytin doksepiinia kahden ja puolen kuukauden verran koko ajan pienentäen annostani. Lopulta annos oli niin pieni, ettei sillä enää käytännössä ollut merkitystä - lopetin unilääkkeen ottamisen ja kykenin nukkumaan ilman lääkettä.

Oireet eivät ole kadonneet. Minulla on olo kuin tasapainossani olisi jotain ongelmaa, vaikka siinä ei käytännössä ole mitään ongelmaa. Kuulo on romahtanut ja tinnitys on muutunut kirkkaaksi soimiseksi - kuin sähkökenttä pitäisi tasaista kirkasta ääntä lähellä. Joskus on olo, kuin jokin painaisi jalan pohjia tai välillä koko ruumistani. Tunne todennäköisesti littyy jotenkin väsymykseen. 

Olen oppinut olemaan välittämättä tuntemuksista. Niitä tulee ja menee ja annan niiden kadota omaan tahtiinsa. 

Yritin saada itselleni hoitavan lääkärin. Kävin muutamia kertoja erään ehdokaan luonna, kunnes lopulta tulin siihen tulokseen, että hoidin itse itseäni paremmin kuin kyseinen lääkäri. Hän oli käytännössä täysin pihalla siitä kuka olen ihmisenä ja minkälaisia ongelmia minulla on - siitä huolimatta, että olin selittänyt ne hänelle. Oikeasti, häntä todennäköisesti ei vain kiinnostanut ja hän uskoi osaavansa hoita sokkona ihmistä. Sellainen olo vähän tuli. Outoa, sillä yritti uskotella olevansa jollain tavalla funktionaalinen lääkäri.

No, jokaisella on pitkä tie siihen, mitä toivoisi olevansa. Ehkä tämä lääkäri jonain päivänä löytää itsensä ja ymmärtää asioita paremmin.

Maanantaina menen uudelle lääkärille. Toiveet eivät ole korkealla. Lähinnä tavoitteeni on hakea kilpirauhastestit, keskustella verisuonistoni hoidosta ja kysyä pystyisiköhän hän esittämään jonkinlaisen suunnitelman, jonka avulla voisi ratkaista, mikä minua oikeasti vaivaa, jotta lopulta löytyy tehokas hoito.

Tosin nykyinen hoitokuurini, jonka aloitin jo varmaan keväällä, eli liikunnan jatkuva lisääminen näyttää olevan tehokkain apua yhdessä kohotetun tyroksiiniannoksen kanssa. ns. funktionaalinen lääkäri yritti saada minut palauttamaan vanhan tyroksiiniannokseni syystä, joka ei minulle mitenkään avautunut. Jätin lääkärin puheet omaan maailmaansa ja säädin itse annokseni sellaiseksi, että tällä hetkellä uskoisin tyroksiinitasapainoni olevan kohtalainen.

Eli jos et ole lukenut blogiani, niin sanomani tässä blogissa on aika selkeä. Suurin osa lääkäreistä ovat täysin tumpeloita suojatöissä olevia idiootteja. Sairastuessa vakavammin on täysin onnen peliä löydätkö osaavan lääkärin vai et. Oman kokemukseni mukaan osaavan lääkärin löytäminen on todella vaikea ja pääsääntöisesti lääkäreitä kannatta käyttää vain tiedon lähteenä eikä taudin hoitajina - ellei tauti sitten olen niin selvästi tunnistettavissa, että sen voisi hoitaa itsekin kuvauksen luettuaan. Silloin lääkäri osaa asiansa, mutta jos jaksat lukea taudistasi, niin todennäköisesti myös sinä osaat asian. 

No itse olen kokemassa parhaillaan jonkinlaista toipumista. Ja nykyään olen sitä mieltä, että nukkuminen on elämän suolaa. Nukun yöni ulkona makuupussissa - suosittelen asiaa. Ennen tätä vuotta en olisi kuvitellutkaan voivani nukkua ulkona kylmässä, mutta se toimii ihan hyvin. Pitää vain huolehtia, että on oikein varustautunut.

Jokaiselle joka yrittää parhaillaan kestää yksin tuskaa ja kipua - tsemppiä. Meitä on monia, joilla on sama ongelma. Vaikka olet nyt yksin, niin sinulla on ihmisiä täällä jossain jotka tuntevat sympatiaa. Koeta kestää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Doksepiini

Katsaus menneeseen vuoteen