Lääkärin vastuu

 Päivän mietintänä on kysymys, mikä oikeasti on lääkärin vastuu. Luin tällaisen kirjoituksen jostain netistä: 

" Vaikka potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, lääkärin vastuu hoidosta on jakamaton. Lääkäri ei ole koskaan vain konsultti, vaan aina potilasta hoitava ammattilainen, jonka yksi työväline on ammattitaito. Lääkärin tulee kertoa oma näkemyksensä tavalla, joka antaa potilaalle tietoa, turvaa ja toivoa. Kiire ei sitä estä."

Oma näkemykseni todellisuudesta on, että lääkärit pitävät itseään vain konsulteina. Eli eivät ota mitään vastuuta edes julkisella puolella. Tai no ehkä terveyskeskuslääkärit yrittävät ottaa jonkilaista vastuuta - mutta sen jälkeen en ole viime aikoina törmännyt kovin moneen vastuun ottavaan lääkäriin. Sanalla vastuu tarkoitan, sitä että lääkäri olisi jotain muuta kuin konsultin ja yhden lausunnon antava asiantuntijan roolissa.

Lääkärilehdessä tästä on joskus kirjoitettu mielenkiintoisesti. Siinä on havaittu konsultaation ongelmat hoitosuhteen kannalta - kirjoitus on kuitenkin tehty sairaalan näkökulmasta eikä potilaan näkökulmasta. Tällä hetkellä kirjoitus löytyy täältä:https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/kuka-vastaa-konsultoinnista/

Kirjoituksessa ei ole oikein mitään järkevää kohtaa tiivistystä varten, joten sen on luettava itse, jotta tajuaa asian. Mutta jos ei ole hoitavaa lääkäriä, niin voi kysyä, kuka on vastuussa. Potilas itse? Todennäköisesti. Ja konsultilla ei ole mitään vastuuta.

Tässä kohtaa pitää kertoa, että silloin kun esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa tutkittiin minulla oikeasti oli hetken oikea hoitosuhde lääkäriin. Mutta silloin kauan sitten oli se punainen hetki, jolloin kävi selväksi, että käsite hoitosuhde on kovasti heiluva juttu. Minua tutkinut endokrinologi siirsi toteamisen jälkeen hoidon sairaalta jonnekin muualle - eli työterveyteen, koska olin ollut melkoisen terve ennen asiaa enkä ollut tarvinnut mitään hoitosuhteita. Ja työterveyden kadottua työpaikan vaihdossa hoitosuhde katosi.

Nykyään työterveyteni on niin surkeaa tasoa, että mitään hoitosuhteita ei juuri pysty muodostumaan. Työterveys on rakennettu rahan päälle - eli asiakkaat ovat terveitä ihmisiä, joilla ei ilmaannut koskaa mitään muuta kuin stressiä tai flunssaa. Jos tulee todellinen haaste, niin se käsitellään stressinä - ja ollaan sokeita, että kyseessä voi olla jotain ihan muuta.

Eli mikä on lääkärin vastuu.

Minun nähdäksen lääkärin vastuu on osata kirjoittaa lausunto oikein - niin että lääkäri suojelee omaa itseään. Ainakin minusta näyttää vahvasti näin olevan paikkalisen sairaallan tietyillä alueilla. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että paikallinen sairaalla ei osaisi hoitaa - Tunnen useita ihmisiä, joita sairaala osaa hoitaa hyvin, koska heille ovat aivan muut lääkärit joskus aikaisemmin tehneet hyvät diagnoosit ja hoitosuunnitelmat.

Eli jos asia on riittävän simppeli, niin kyllä Suomessa hoitovastuu jollain tavalla toimii. Mutta jos palikat ovat vähän haastavamman oloiset, niin niiden käsittely voi olla lääkärien varsin yksinkertaisille mielille liian haastavaa. Tärkeämpää on pitää oma eko kuin auttaa todella ihmisiä.

Lopuksi eräs toteamus:

"Hoitotapahtuma on potilaan ja lääkärin kahdenkeskinen asia.

Lääkäri päättää täysivaltaisen potilaan tutkimuksista ja hoidosta – yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Tämä on koko monikerroksisen suomalaisen terveydenhuollon eettinen ja oikeudellinen perusta."

Jotta voi päättää hoidosta, pitää pystyä itse hoitamaan. Jos ei pysty hoitamaan, niin ei voi päättää hoidosta. Eli summa summarum. Hieno lause, mutta se kaatuu siihen, että lääkärit eivät hoida nykyään ketään, vaan vain kertovat mielipiteitään, mistä voisi ehkä olla kysymys ja mitä asialle ehkä voisi tehdä. En sano, että näin on kaikkien kohdalla, mutta minusta aika usein. 

Lue aina ensin https://kuolevanblogi.blogspot.com/2021/07/ensimmainen-postaus.html