Katsaus menneeseen vuoteen

 Tänään olo on aika kamala. Tuli nukuttua 9 tuntia, mutta sekään ei helpottanut oloa. Korvat soivat ja pää on aivan sekava.

Ajattelin kirjoitella tähän ylös menneen vuoden tapahtumia. 

Vuoden alku puolella minua vaivasi yhä kasvava väsymys ja kylmyys, tyypillisiä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Kävin mielettömän väsymyskohtauksen jälkeen päivystyksestä, josta sain taskuni vain lämmintä kättä. Päivystys ei pystyisi auttamaan minua, vaan minun pitäisi ottaa yhteyttä terveyskeskukseen. Siellä voitaisiin tehdä hormoonitestejä, päivystyksessä sanottiin.

No, meikäläinen meni pari viikko myöhemmin terveyskeskukseen, jossa toistaidoton lääkäri otti minut vastaan. Hän oli konsultoinut sisätautilääkäriä, joka oli tuumannut, että nostetaan tyroksiiniannostusta - hatusta heittän selvästi, sillä heillä ei tietenkään ollut mitään tietoa siitä, mikä olisi oikea nosto ja olivatko oireeni todella kilpparin oireita.

Nostin heidän ehdottomansa määrän. Kaksi kertaa viikossa 50 mikrogrammaa lisää. Ja seuraus oli katastrofaalinen, eli menin tosi huonoon kuntoon. Terveyskeskus ei uskonut, että lääkkeen nosto aiheutti tilani, mutta toisaalta eivät he mitenkään tutkineetkaan, että mikähän voisi aiheuttaa tilaani. Eli terveyskeskus antoi lämmintä kättä ja parane pian kortin käytönnössä.

Päivystys ei monien käyntieni ja tuskatilojeni jälkeenkään antanut mitään apua.

Työterveys ei käytännössä tehnyt mitään. Työterveyslääkäri puhui vain tressistä. Luulen että kyseisellä lääkärille ei myöskään ollut mitään taitoa tutkia, mikä minulla mahtaisi olla. Eli käytönnössä sain työterveydestä koeta pärjätä ja tsemppiä tasoista apua.

Alkoi kuukausi kestänyt helvetti, kun yritin saada unen kuntoon. Turha lyhyt neurologian polikliniikka käyntini toi minulla vain huonoa oloa lsiää. Joku yritti saada minut syömään myrkkyä nimeltä ketipinor unilääkkeenä - kyseiseltä kaverilta voisi ottaa lääkärinoikeudet pois - kunten myös terveyskekuslääkäriltä.

Kesällä aloin voippua jossain sairaan ja terveen äärirajoilla. Tyroksiini annoksen varovainen nosto oli oman tulkintani mukaan parantanut oloani. 

Mutta sitten annos meni ylitoiminnan puolelle - lääkäri, jonka oli ottanut itselleni hoitamaan kilpparivaivaani alkoi höpöttämään annoksen laskus takaisin 100 mikrogrammaan, josta kaikki oli alkanut. Olin pari kuukautta vähintään 103 mikrogrammaa, ennen kuin arvot alkoivat kohota liikaa ja tuli kevyitä ylitoiminta oireita.

No, viikon pidin 100 mikrogramman annosta, kunnes vajaatoiminnan kaltaisi tuntemuksia alkoi taas tulla.

Aloin tämän jälkeen syömään 103 mikrogrammaa joka toinen päivä. Oloni helpottui.

Summa summarum - olen ällistynyt kuinka huonosti lääkärit osaavat hoitaa kilpirauhasen vajaatoimntaa - mutta en täysin ole varma, että oireeni ainoastaan ovat kilpparin aiheuttamia. Olen nyt tuntemusteni kannalta samassa tilanteessa kuin vuosi sitten - väsymystä ja voimattomuutta ja pää ei ole aivan ns. kunnossa. Eli korvien soiminen ja pienoinen huippauksen tuntuinen tunne kiusaavat.

En tiedä mitä teen tämän nykyisen 'hoitavan' lääkärin kanssa, joka kehuu haluavansa olla fuktionaalinen lääkäri. En ole vielä huomannut minkäänlaista funktionaalisuutta tässä tyypissä - eli harkinnan alla olo vaihtaa hoitava lääkäri johokuhun toiseen, kun vain keksin mistä oikeasti löydän sellaisen lääkärin, jolla vähän on intoa tutustua kohteeseen ennen kuin alkaa hoitaa tätä.

Vaikeaa kun kaikki lääkärit haluavat olla vain 'konsultteja'.

No tänään on ollut olo niin ikävä, että oikeasti haluan miettiä että jos apua siltikin voisi vielä jostain löytyä.