Vastuu kiertää ei minnekkään

 Keväällä kun oloni oli kaikkein kamalin havaitsin näin jälkikäteen mielenkiintoisen ilmiön.

Hain monta kertaa apua päivystyksestä ja sain lähinnä hymyjä ja onnen toivotuksia avun sijasta. Viimeisellä kerralla kun kävelin päivystykseen, päivystyksen sisäänottaja sanoi, että he olivat selvästi epäonnistuneet minun kohdallani. Olin samaa mieltä hänen kanssaan.

Hänen ratkaisunsa oli yksinkertainen, minä tarvitsen jonkun hoitamaan asiaani ja sellainen varmasti löytyy terveyskeskuksesta.

Terveyskeskuslääkäri oli puolestaan sitä mieltä omassa lausunnossaan, jonka luin joskus myöhemmin, että selvästi työterveyden monet asiantuntijat kykenisivät auttamaan minua parhaiten.

Mitkä asiantuntijat? Ehkä hän tarkoitti, että työterveyden kautta olisi nopeammin saatavilla jokun silmiä pyörittävän lääkärin vastaanottoaika. Itse luulen, että terveyskeskuslääkäri halusi juosta karkuun minun tapaustani, koska sitä ei ollut mahdolista helposti ratkaista ja lisäksi koska hän oli tavallaan vastuussa oikeasti siitä, että tilani oli mennyt huonoksi.

Työterveyslääkäri oli ja on täysi tumpelo, joka oikeasti ei tee mitään tutkiakseen sairasta ihmistä. Hänelle riitti ja riittää se, että voi tulkita tilanteen stressin aiheuttamaksi ja antaa vain sairaslomaa keskinkertaisten ohjeiden kanssa.

Eli summa summarum - vastuuta on näppärästi kierätetty niin että tulos on, että ketään ei tee juuri mitään asian eteen.

Ihminen ei ole vielä kuollut, joten häntä ei tarvitse hoitaa - ja jos olisi kuollut, niin silloinkaan ei tarvitse hoitaa.

Oikeasti olivatko nämä ihmiset, joilta yritin tilaani keväällä saada apua todellakin vannonneet jonkun valan, jossa he lupaavat edes tehdä jotain auttaakseen ihmistä?

Eli itse ottaisin heistä aika monelta lääkärin oikeudet pois ja ohjaisin koulutukseen, jossa opittaisiin, miten ihmisiä oikeasti hoidetaan - ja jos oppivat jotain, niin saisivat oikeudet ehkä takaisin.

Kyllä, tiedän että minun kohdallani on käytetty menetelmään - kai tuo tuosta toipuu jollain tavalla lopulta, ja jos ei toivu, niin saadaan ainakin tietää ruumiinauvauksessa, mikä sillä oli.

No vielä ei ole mennyt kuin osittain kuulo ja kärsitty ikävistä olotiloista. En jaksa alkaa taistelemaan oikeuksieni puolesta, mutta jaksan kyllä kirjoittaa vaikka elämäni viimeiseen päivään asti huomioita ns. sairaanhoitojärjestelmästä. En sano että se olisi täysin huono. Saa sieltä apua yksinkertaisiin ongelmiin. Mutta ei juuri muuhun. Koko järjestelmä on täynnä sekopäisiä ihmisiä, jotka eivät juuri osaa toimia yhteen tai edes halua toimia yhteen. Tarvittaisiin paljon järeämpi muutos terveydenhuoltoon kuin pintamaalaus nimeltä soteuudistus, joka ei uudista yhtään mitää todellisuudessa. Todennäköisesti sekoittaa kaikkea vielä pahemmin.

Kyllä oikeasti, tsemppiä kaikille niille, jotka ovat sairasvuoteessaan huomanneet nämä samat asiat kuin minä.