Positiiivisuutta ilmassa?

 Vaikka olen arvostellut lääkäreitä paljonkin blogissani, niin hyviäkin lääkäreitä on kuitenkin olemassa. Olemmehan kaikki vain ihmisiä. Jotkut ovat huonompia ammatissaan kuin toiset. Valitettavaa on, että huonompia on paljon enemmän kuin hyviä.

Mutta kevään aikana kaivoin itselleni oman hoitavan lääkärin esiin, jonka olen hiljalleen ajannut sisään tehtäväänsä. Päätin heittää kaikki ns. työterveyslääkärit roskakoppaan, koska käytännössä työpaikan vaihtaminen aina muuttaa kaikki. Olenkin nykyään puhtaasti työterveyshuoltojärjestelmää vastaan siinä mielessä, että työnantaja valitsee järjestelmän. Olisi paljon yksinkertaisempaa, jos työntekijälle annettaisiin tietty määrä rahaa ja hän voisi itse valita haluamansa työterveyssysteeemin.

Kilpailutus heittäisi roskakoppaan kaikki surkea työterveyshuollot, sillä kun käyttäjät valitsisivat huollon eikä työnantaja niin palvelun hinta vs. laatu alkaisi oikeasti ratkaisemaan. Itse päätin tehdä tämän jutun hakemalla vain yksityisen lääkärin itselleni ja päättämällä, että hinta ei ole ratkaiseva ongelma. Terveys on hintaa tärkeäpi seikka.

Miksi kirjoitan tätä?

Hämmentävästi taisteluni oloani vastaan on tuomassa tuloksia. Nukuin edellisyön läpi heräämättä kertaakaan. Korvani yhä soivat, mutta oloni on ripauksen verran parempi. Itseasiassa ihan kohtalaisen hyvä, kun vertaa tuntemuksiini, joita näiden kuukausien aikana olen kestänyt.

Eli se että aloin hammasta purren harrastamaan saman verran tai enemmän liikuntaa kuin ennen tilanteen syntyä olin tehnyt, on nähdäkseni auttanut. Samoin ehdottomasti itsepäisyys. Eli olen kuunnellut niitä lääkäreitä, joiden tykönä olen käynyt, skeptisellä korvalla ja saman tien unohtanut kaikken typerimmät ehdotukset. Kuten esimerkiksi eräs unilääkäri, joka kirjoitti minulle sen kummemin miettimättä somnar reseptin, vaikka olin toivonut ideaa mahdollisemman lääkkeettömään hoitoon.

Käytin näiden kuukausien aikana 4 somnar tablettia. Enkä aio enää koskaan koskea kyseiseen myrkkyyn. Se ei ollut pahimmasta päästä aineita, joita minulle on isketty. Itseasiassa unilääkkeenä ihan siedettävä. Kammotavin aine oli ketipinor, jonka reseptin pyysin apteekissa poistamaan listastani. Somnaria siellä vielä on - kyseinen unilääläri oli kirjoittanut aika suuren reseptin.

Eli kun otat yhteyttä unilääkäriin, niin tutustu hieman paremmin hänen taustaansa, ettei konsultaatiossa mene rahat hukkaa. 

No tänään olen positiivinen. Nukuin vain kuusi tuntia yössä, mutta yhteen putkeen, jota ei ole seitsämään kuukauteen tapahtunut. Herättyäni päätin säästää väsymystä seuraavaan iltaan ja vähentää edelleen käytttämäni unilääkkeen annoskokoa. Ensi yönä otan 0,34 mg doksepiinia. Viikon päästä tavoitteeni on ottaa enää 0,2 mg, joka alkaa olemaan jo hiljalleen sama kuin ei ota lainkaan.

Positivisuuttaa!

Kyllä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Talvi lähestyy

Doksepiini

Katsaus menneeseen vuoteen