Elämä potkii.

 Kun päivästä toiseen korvat huutavat kuin palosireeni ja olo on heikko, niin kieltämättä alkaa hermot hieman heikentyä.

Nukkuminen on elämäni riemuja nykyään. On päivän ehdottomasti paras hetki päästä nukkumaan. Ja vaikka herään pari kertaa yössä, niin nautin joka tajuttomuuden minuutistani.

Sellaista on elämän riemut nykyään.

Maanantaina on lääkärillä käynti. Vaikka luottoni lääkäreihin on matalalla, niin aina voi toivoa, että jokin ratkaisu tähän löytyisi - Jokin ihan oikea ja todellinen suunnitelma, joka oikeasti toisi parempaa oloa.

No en voi kiistää, että tällä hetkellä oloni on parempi kuin keväällä, lukuunottamatta, että korvat kirkuvat koko ajan tällä hetkellä - mutta on hetkiä kun ne vaikenevatkin.

Noita outoja hetkiä on ollut muutamia.

Toivoa vai ei?

Olen miettinyt, että voisin antaan jo periksi tämän elämän osalta ja siirtyä seuraavaan. En tiedä kauanko jaksan tätä menoa enää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Talvi lähestyy

Doksepiini

Katsaus menneeseen vuoteen