Väliäkös tuolla.

 Jostain syystä heräsin kahdelta aamulla enkä enää pystynyt nukkumaan. Mietin siinä, että tässä on nukuttu ehkä lähelle viisi tuntia - jos ei mitään niin aletaan tekemään työtä.

Jos olisin vain väsynyt, niin olisin tyytyväinen, mutta minulla on jatkuvasti väsymyksen lisäksi olo kuin olisin jatkuvasti jonkinlaisessa horkassa.

Loma päättyi. Ja päätin loman jälkeen, että olo ei parane - ei jaksa enää taistella, joten tehdään normaalia työpäivää. Etätyöläisen mahdollisuus.

Mietin itsekseni kuinka moni tekisi tässä samassa kunnossa normaalia työpäivää. Jonkun lääkärin, jonka kanssa puhuin viimeeksi lausunnossa oli maininta, että varmaan olisi hyvä jatkaa sairaslomaa.

Mitä hyötyä sairaslomasta on, kun joutuu vain sitten katselemaan seiniä ja miettimään, milloin kaikki päättyy.

Mielummin elän kuin viimeistä päivää ennen kuin kidun - Ja minä pidän työstäni. Ainakin työni saa minut tuntemaan, että olen elossa.

Minulla on tarkoitus.

En enää jaksa edes miettiä, että saisin itseni kuntoon. Pidän todennäköisenä, ettei sellaista ihmettä enää tapahdu. Surullista tulla kyseiseen tulokseen, mutta näillä näkymin ei jaksa enää tavata ketään lääkäriä, joka ei oikeastaan tutki mitään, vaan vain sanoo jotain ja lausuu jotain - ja siinä kaikki.

Joten joko tulen terveeksi jollain ihmeellä - tai sitten en.

Saa nähdä miten käy.

Ehkä joku sitten lopulta tietää, mikä minulla oikeasti on.

Eläköön tämä Suomalainen niin älyttömän tehokas ja hyvä terveydenhoitojärjestelmä.