Kello 17.00

 Tuskainen olo alkaa yleensä siinä lähellä kelloa 17.00 - sitten riippuu hieman, kuinka hyvin on nukkunut jatkuuko olo aina 20.00 asti ennen kuin helpottaa.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää, miksi tunnen näitä tulevia ja meneviä kevyitä kiputiloja. Kutsun tätä kivuksi, vaikka tämä ei tavallaan satu, vaan on enemmänkin tuskaa. Kyllä, tässä kohtaa voisi miettiä tietenkin sairastanko jotain masennusta tai vastaavaa, olisiko tilani vain psykologista harhaa.

Vaikea sanoa, koska käytännössä minulla on jokunen perussairaus, jotka ovat voineet ärtyä kaiken keskellä. Huvittavaa on, että noiden perussairausten tilasta yksikään lääkäri ei ole juuri ollut kiinnostunit. Mutta ihmistä ei hoidetakaan kokonaisuutena. Lääkärit oikeasti hoitavat vain oireita eivät oikeasti paneudu, mikä on vikana. 

 Voimia minulla tänään ei ollut. Juoksin maraatonin noin vuosi sitten ja mielestäni olin silloin parhaimassa kunnossani vuosiin. 

Nyt en ole. Yritin kävellä jonkun kilometrin, mutta voimat lähtivät alta tuskin kilometrin jälkeen. Aamulla jaksoin juosta kevyellä vauhdilla päälle kolme kilometriä.

Kuinka kovia tuskia ihminen kestää pitkään ennen kuin hänen sekoaa lopullisesti? 

Ja miten vähän todellisuudessa ketään välittää. Voisin huuttaa tuskaani vaikka kaiken keskellä ilman, että kukaan oikeasti kiinnittää asiaan mitään huomiota. Korkeintaan vilkaisee sivulle ja pohtii: ' Kuka hullu tuossakin meluaa?'

Oikeasti, en jaksa tätä enää kauan, vaikka yritän koko ajan saada itseäni omilla toimillani kuntoon.