Jaksamisen loppu

Ihminen jaksaa mahdottomia olosuhteita, koska on vain kaksi mahdollisuutta joko kuolla tai jaksaa.

Itse olen miettinyt viime päivinä jo, että tuo viimeinen vaihtoehto voisi olla ihan hyvä.

Kestin lapsena yhdeksän vuotta kiusaamista koulussa ja sitä, että silloinkaan kukaan ei oikeastaan välittänyt kohtalostani. Mietin että sitten vanhempana voin nauttia elämästäni - ja kyllä minulla on ollut elämässäni paljon hyviä ja onnellisia hetkiä.

En ole enää varma, onko elämässäni enää onnellisia hetkiä. Haluaisin uskoa niitä olevan.

Kun eilen menin taksilla kohti mangneettikuvantamista tampereella, minulla oli mukavia keskusteluja taksikuskin kanssa. Mietin että olipa kiva rupatella. Miehelläkin oli ollut omia ongelmiaan. Hän oli aikoinaan ollut kattohommia tekemässä raksalla, kun lopulta selkä meni niin huonoon kuntoon, että piti vaihtaa alaa. Hänestä oli tullut taksimies.

Kerooin taksille elämästäni. Ajoista ulkomailla, kaikesta hauskasta mitä olin kokenut. Mietteistäni jyväskylästä. Elämästä ja ilosta.

Hienoja hetkiä taksissa.

Melkein unohdin oloni. Melkein uskoin, että kaikki järjestyy viellä.

Mutta ei järjesty.

Yritän vain teeskennellä että niin kävisi. Se helpottaa oloani.


lue ensimmäineb blogi aina ensin: https://kuolevanblogi.blogspot.com/2021/07/ensimmainen-postaus.html

Kommentit

  1. Hei,
    osa kokemistasi asioista on tuttua minullekin.
    Haluan toivottaa sinulle jaksamista kaikesta huolimatta.
    Toivon että vointisi paranee.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Talvi lähestyy

Katsaus menneeseen vuoteen

Doksepiini