Ensimmäinen postaus

 Tänään on torstai jyväskylässä. Tämä tarina on tosi eikä fiktiota.

Kaikki alkoi maaliskuun lopulla aivan yllättäen. Minua oli pidemmän aikaa väsyttänyt - olin epäillyt syyksi kilpirauhasen vajaatoimintaa - jota sairastan. Lisäksi minulla oli ollut vähän huimausta marraskuusta lähtien. Ensin maatessani sänkyssä ja sitten silloin tälloin liikkuessani.

Maaliskuussa kävin terveyskeskuslääkärillä, joka sanoi huimauksen vain olevan jotain roskaa korvassa, joka hiljalleen asettuu. En muista kuunteliko hän, että huimausta oli ollut jo pidemmän aikaa vain tuliko asia edes puheeksi vai kysyikö hän edes sitä.

Myöhemmin hän soitti minulle puhuttuaan sisätautilääkärin kanssa ja kehoitti nostamaan tyroksiiniannostani 50 mikrogrammalla kahtena päivän viikossa. Se ehkä auttaisi väsymykseeni.


Silloin keskiviikkona, kun otin väsyneenä tyroksiiniannosta kaikki alkoi - tai ei ihan vasta perjantaina oloni alkoi olla outo. Luulen että rintaa alkoi silloin painaa.


Seuraavalla viikolla helvetti alkoi. Olin käynyt oloni kanssa päivystyksessä, puhunut kandin kanssa terveyskeskuksessa puoli pökerryksissä ja todella nuukahtaneena. Ja torstaina minulta katosiva unet. Ei enää riittänyt, että minua väsytti, mutta uneni menivät ihan silpuksi. 

Ketään ei oikeastaan kiinnostanut vointini. Päivystys ei juuri tehnyt mitään - sain kuitenkin ensimmäisellä päivystyskäynnilläni lähetteen rasituskokeeseen sepelvaltimotaudin selvittämiseen. Ja lääkäri oli myös laittanut minulle terveyskeskuskäynillä holtertutkimukseen väsymyksen takia. Nämä tutkimukset olivat julkisen terveyden huollon tekemät ainoat tutkimukset. Myöhemmin tosin neurologian poli teki yhden lisätutkimuksen eli tarkasti selkäydin nesteeni. Mitenkään muuten minua ei julkisessa terveyden huollossa tutkittu, vaikka varsinkin neurologian polin lausunnoissa väitetään tiukasti, että minua on tutkittu heidän toimestaan laaja-alaisesti.

Teetin itselleni MRI-kuvauksen menemällä sille yksityisen puolen neurologille, jolle nopeimmin pääsi sisään. MRI-tutkimuksessa löytyi poikkeama ja ajattelin että olooni oli löytynyt syy. 

Oli todella kova urakka yrittää saada tuota tutkimustulosta mitenkään julkisen terveydenhoidon puolella käsitellyksi. Todella heikossa kunnossa pääsin lopulta yhdeksi yöksi neurologian polille ja sain julkisen puolen vastentahtoisesti vilkaisemaan kuvannusta. Eli pienen hetken - yhden päivän ajan minulla oli tunne, että olisin saamassa hoitoa olooni. Minun kanssani puhui psyykkisiä sairaanhoitajia ja aamulla joku neurologi kävi katsomassa minua lyhyesti ja joku harjoitteleva lääkäri oli sitä mieltä että ketipinor oli se oikea unilääke minulle. Kokeilin sairaalasta saamaani tablettia yhden yön verran ja päätin että en koskaan elämässäni enää katso kyseiseen aineeseen päin. Pyysin myöhemmin apteekkia poistamaan sen reseptilistaltani. Terveisiä sille lääkärille, taitosi unilääkkeiden suhteen ovat täysin hakoteillä.

Pienen hetken uskoin, että saan hoitoa. Aikamoinen kuvitelma. Käytännössä neurologian puoli otti minusta selkäydinnäytteen, piti loppu kevään aikana jonkun palaverin tapauksestani (todennäköisesti pikakäsitteli muiden asioiden ohella) ja alkoi pyöritellä papereita sen mukaan mitä näytteestä tuli tietoa. Siihen loppui vuorovaikutukseni julkisen puolen kanssa, joka oli päättänyt haudata minut byrokratian keskelle ja kirjoittaa aina kun minun tapaukseni tuli esiin: neurologian poli on tutkinut monialaisesti.

Alkoi taisteluni unettomuutta ja huimausta ja epätodellista oloani vastaan. Minulla oli ollut jossain vaiheessa olo, että kävelen vinottain. Minua oli heikottanut. Olin yrittänyt tehdä töitä makuuasennossa. Olin tuskaa täynnä. Nyt tätä kirjoittaessani olen yhden päivän saanut maistaa tervettä elämää,kun jostain syystä oloni oli aamulla herätessäni normaali saatuani tyroksiiniannoksen tiettyyn määrään.

Työterveyslääkärini selitti minulle aina että tuo on vain stressiä. Hän ei kuunnellut, kun väitin että ei ole.

Hän ei ehkä kuullut miten korvani huusivat kuin palosireenit. Tämän takia hän ei puhelimitse antanut minulle koskaan lähetettä korvalääkärille, vaikka pyysin.

Minulla oli sairaslomaa ja osittaista sairaslomaa ja lopulta kesäloma. Kesälomalla olin saanut unilääkkeeksi ataraxia, jonka avulla yllättäen nukuin kohtalaisesti. Minulla oli tutkia asioita ja päätyä jälleen kerran samaan vastaukseen: Korvalääkäri.

Lopulta järjestin itselleni kuulotestin ja ajan korvalääkärille. Korvalääkärin mielestä oireeni sopivat täysin kuulohermonkasvaimeen - MRI-tutkimukseen (matkustin tampereelle, koska siellä on yksi suomen inhimmillisimmistä mangneettikuvauslaitteista).

Olin käynyt juttelemassa edellispäivänä omilla rahoillani neurologian laitoksen johtajan kanssa yksityisellä terveysasemalla. Ihan turhaan. Ja vielä hän oli tuon päivän lausuntoon lisänyt jälleen kerran tuon huvittavan väitteen: neurologian laitos on tutkinut laaja-alaisesti. Tuo on lyhennetty versio siitä neurologian puoskareiden laitosta ylistävästä osiosta. Hän oli muistanut mainita, että en ollut ottanut vastaan tarjousta lähetteestä psykiatrian laitokselle, koska tilani kaiken kokemani jälkeen oli melkoisen - sanoisinko huono - Mutta ei tietenkään voinut kirjoittaa siihen, miksi en ollut ottanut tarjousta vastaan. Resurssipula laitoksella on niin suuri, että lähete todennäköisesti tulisi käsiteltyä vasta muutaman viikon päästä ja varsinaisesti mitään ei todennäköisesti tehtäisi muutamaan kuukauteen. Pidin todennäköisenä, että olisi vihannes siihen menneessä.

Ensimmäisen postauksen summa summarum: Sellaista asiaa kuin hoitavalääkäri, jolla on vastuuta asioista ei ainakaan jyväskylä nimisessä kaupungissa ole, mikäli satut sairastumaan vakavasti. Olet itse vastuussa itsestäsi jaksat nousta sängystä tai et. 'Suuret taidot' käsite kyllä on jotain mitä kirjataan  papereihin, mutta todellisuudessa ne tarkoittavat kaikesta vastuusta pakoilua. Käytännössä henkilökohtaisesti en näiden kuukausien aikana ole tavannut yhtään lääkäriä jolla oikeasti olisi kiinnostus muuhun kuin rahaan ja oman itsensä vaalimiseen koneiston keskellä. Yksi etälääkäri myönsi tämän olevan totta. Eli jos potilas ei jaksa hankkia itselleen konsultteja neuvomaan, niin hän saa jäädä yksin kuolemaan sänkyynsä. Kukaan ei auta.

Suomessa on maailman huonoin terveyden hoito.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Talvi lähestyy

Doksepiini

Katsaus menneeseen vuoteen