Mitä tarkoittaa kun kukaan ei ota vastuuta?

 En ole vielä ollut kuulemassa, onko minulla kuulohermonkasvain. En tiedä miten tieto muuttaisi oloani. Jos minulla ei ole kasvainta, niin kukaan ei tutki minua ja makaan kuolemassa sängyn pohjalla.

Jos minulla on kasvain minkään ei todennäköisesti muutu lähiaikoina ja kun muuttu todennäköisesti huonompaan suuntaan.

Koska minulla ei ole ketään, jolta saisin mitään apua voimattomina hetkinäni tulevaisuudessa, niin tulen kuolemaan sängyn pohjalle tätä päiväkirjaa kirjoittaen.

Ja tätä päiväkirjaakaan ei kukaan todennäköisesti lue.

Maailmassa on hyvin vähän ihmisiä, jotka haluavat oikeasti auttaa toista. Puhuin kriisipuhelin mobilen ihmisen kanssa pahimpana tuskan hetkenäni - halusin purkaa itseäni.  Se oli ainoa paikka, mihin saattoi hetkeksi tiputtaa tuskaansa. Hänkään ei ollut kokoajan puhelimen äärellä, vaan oli hetki, kun hän oli tekemässä jotain muuta ja antoin minun purkaa itseäni puhelimeen. Saatoin kuvitella jonkun kuuntelevan. Mutta siitä huolimatta, olin onnellinen että sain purkaa itseäni. Ja kyllä sieltä luvattiin soittaa minulle ja kysellä vointiani myöhemmin.

Se että joku on edes kuvitteellisesti kiinnostunut helvetistäni sai pienen tovin mieleni hyväksi.

Yritin parina viime yönä unilääkettä. Yleensä opamox  nimisen tabletin puolikas on tainuttanut minut. Olen ottanut noita puolikkaita muutaman kevään aikana. Nyt puolikkaalla ei ollut mitään vaikutusta. Otin vähän lisää - silläkään ei ollut vaikutusta. Vasta kun otin vähän somnaria myös nukahdin ja nukuin 9 tuntia. Tämä tapahtui ennen viimeselle mri-kuvaukselle menoa.

Seuraavan yönä kokeilin vain somnaria. Tiedän nyt miltä tuntuu, kun lääke, jonka pitäisi pakkonukauttaa ei pakkonukautakkaan. En enää koskaan ota Somanria. Otin perään antihistamiinipohjaista unilääkettä ja sain nukuttua jollakin tavalla.

Minua pelottaa mitä nyt seuraavana yönä tapahtuu.

Toivon että pystyn kirjoittamaan tätä päiväkirjaa myös huomenna.

Mitä tarkoittaa kun kukaan ei ota vastuuta? Se tarkoittaa sitä, että kurja olento kärsii kunnes kuolee eikä kukaan oikeastaan huomaa eikä välitä. Muistan kun poistuin pari päivää sitten neurologin huoneesta ja minusta näytti että nainen olisi ollut tyytyväinen, kun katosin hänen silmistään. Eihän huonosti hoidettujen ihmisten pidä näyttäytyä julkisesti.



Lue aina ensimmäinen postaus ensin: https://kuolevanblogi.blogspot.com/2021/07/ensimmainen-postaus.html

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Talvi lähestyy

Katsaus menneeseen vuoteen

Doksepiini